Näyttelytoiminnan viriämisen myötä Kuopiossa tuli vastaan pula näyttelytiloista. Näyttelyitä järjestettiin monenlaisissa tilapäisissä paikoissa: kaupungintalon juhlasalissa, koulujen voimistelusaleissa, kahviloissa tai ravintolasaleissa, yleensä parin kolmen päivän katselmuksina - pidemmäksi aikaa ei tämänkaltaisia tiloja ollut mahdollista irrottaa näyttelykäyttöön. Vuonna 1950 Kuo­piossa nähtiin ensimmäinen Suomen Taideakatemian kiertonäyttely, ja taidepäivien myötä erilaiset vaihtonäyttelykokoonpanot läheisten maaseutukaupunkien kesken yleistyivät.

Kuopioon kaavailtiin taidemuseota jo 1950-luvun alussa, mutta hanke sai aina siirtyä muun kulttuurirakentamisen tieltä. Kolmen vuosikymmenen ajan kuvataidelautakunta yhdessä järjestöjen kanssa yritti pitää hanketta vireillä milloin taidehallin, milloin taidekeskuksen nimellä, yhdistettynä milloin teatteritalon uudisra­kennukseen, milloin uuteen kirjastotaloon. Ongelmaksi muodostuivat myös kaupungin omat taidekokoelmat, jotka ajelehtivat surkeasta varastokomerosta toiseen. Taiteenostolautakunnan ponnisteluiden ja eräiden testamenttilahjoitusten ansiosta kaupungin taidekokoelma oli kasvanut 1960-luvun lopulla jo lähes 1000 teokseen. 

Kuopion ensimmäinen taidegalleria, Taide- ja Tekstiililiike ilmestyi katukuvaan kuvanveistäjä Elsa Mäkelän perustamana 1962. Galleriatoiminta ei ollut säännöllistä, sillä liikkeen pääasiallisena tehtävänä oli toimia myymälänä. Kuitenkin taideliikkeen välityksellä kuopiolaistaiteilijoiden kontaktit muualle Suomeen lisääntyivät.