Julkinen taide Julkinen taide

Julkisen vallan ja liikelaitosten hyvä yhteistyö taiteilijajärjestöjen kanssa oli antamassa merkittävän sysäyksensä kulttuurin elpymiselle sotienjälkeisenä aikana. Sen tuloksena visuaaliseen kaupunkikuvaan alettiin kiinnittää huomiota, ja julkisen taiteen myötä muutama taiteilija sai työtilaisuuksia. 

Monumentaalitaiteen kilpailut ja tilaukset tehtiin yleensä arkkitehtuurin ehdoilla. Kuopiossa seinämaalauskilpailujen voittajatyöt edustivat jälkikubistista tyyliä, näin esim. Haapaniemen ja Männistön kansakouluissa. Tyylillisen poikkeuksen muodosti Veikko Koposen konkretistinen seinämaalaus Postipankkiin (siirretty sittemmin Helsinkiin); tilaaja toivoi nonfiguratiivista työtä, joka soveltuisi yhteen pankkisalin modernistisen kalustuksen kanssa. Unto Heikkinen päätyi rakenteelliseen ilmaisuun kahdessa monumentaalimaalauksessa, jotka häneltä tilattiin: Särkiniemen koulun kirjaston seinämaalaus sekä Männistön kirkon alttarimaalaus. Useimmiten seinämaalaustilaukset menivät kuitenkin kuopiolaistaiteilijoilta sivu suun.

 

Vuonna 1964 valmistuneen teatteritalon lämpiöön tilattiin Suomen Kulttuurirahaston tuella helsinkiläisen Lauri Ahlgrénilta abstrakti maalaus, jonka taiteilija toteutti harvinaisella secco-tekniikalla. Kuopiossa ennennäkemättömällä tavalla taiteilija sai osallistua lämpiön tilan suunnitteluun yhteystyössä arkkitehdin kanssa. Teos on Suomen suurin abstrakti seinämaalaus. 

Veistotaiteen osalta paikallisia taiteilijoita onnisti paremmin: Yrittäjien kaupungille lahjoittama Veljmies-patsas tilattiin kutsukilpailun ainoalta savolaisveistäjältä, suonenjokelaiselta Heikki Konttiselta, joka oli jo aiemmin toteuttanut Kuopion Väinölänniemelle Hannes Kolehmaisen muistopatsaan. Veljmiehen julkistamisen aikoihin Konttisesta oli kuitenkin jo tullut espoolainen. Myös kuopiolaissyntyinen Raimo Utriainen sai parin vuosikymmenen mittaan tehdäkseen useita julkisia teoksia Kuopioon, tosin hänkin oli jo muuttanut pysyvästi Helsinkiin.